Ette kyllä ikinä usko, kuinka hienoa on viedä kohtalaisen isoa, leveä sarvista pyörää rappusia alas, pitää samalla ovesta ja pyörästä kiinni. Sitten kun ote hiemankin irtoaa pyörästä, pyörä romahtaa päällesi ja kohta makaat rappusissa. Tällaista siis tänään, eikö kuulostakkin varsin ihanalta? En ymmärä kenen älynväläys oli silloin aikoinaan rakentaa talomme pyöräsuoja suurinpiirtein kaksi kerrosta maan tasalta alemmas. Siksi pitikin opetella avaamaan ja sulkemaan autontallin ovi, niin, ettei se jää koko kansalle auki. Noh, enpä ainakaan joudu rahtamaan enää sinne pyöräsuojaan. Otan huomenna kuvia pyörästäni, johon olen totaallisen rakastunut, jos uusi kamera tulee huomenna, niinkuin minulle vähän luvattiin. (Vink vink.) En ota enää ainuttakaan kuvaa tuolla kameralla, tuntuu, että nyt se on oikein kunnolla sanonut sopimuksensa irti. Siis kuvia saa odotella niin kauan, kunnes uusi kamera on kädessäni.
Päivän asu oli varsin mielenkiintoinen ja kiinnostava. Olen harrastanut urheilua, kun oli lievästi tekemisen puutetta, joten hyppäsin pyörän selkään ja pyöräilin kunnon lenkin. Päällä oli siis Puman tuulihousut ja tuulitakki ja Onlyn maastonvihreä pipo. Paitana toimi huimat kaksi, vai jopa kolme puntaa maksanut Primarkin tumman harmaa pitkähihainen. Että näin.
Haluan sen uuden kameran, en kestä !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti